Minun pieni susihukkanen, pieni ärhäkkä tuittupää <3 Vuosi sitten tänään syntyi Ketunpolun K-pentue ja minulle rakas pieni tuli maailmaan yhtenä seitsemästä pienestä pallerosta emänään Yamantaka Polaris "Yana". Vuki oli pentueen kovaäänisin huutaja, kaikesta piti valitaa hyvin suureen ääneen. Asennetta löytyi heti alkujaan, joka on jatkunut tämän koko vuoden ajan.
Vukin ensimmäisenä vuonna on ollut ylä ja alamäkiä kerrakseen... Susihukkanen pelkää edelleen liukkaita alustoja, etenkin laminaattia ja parkettia. Toisissa paikoissa tämä pelko on vähäisempää, mutta kotona se on pahin. Tätä on jo työstetty pidemmän aikaa. Toinen vastoinkäyminen on ollut, ja on edellen, Vukin epävarmuus. Vuki on epävarma uusien ihmisten läheisyydessä, epävarma alustoista, muista koirista alkuun... Tätä on myös työstetty, mutta ei vielä tarpeeksi. Kolmas hankaluus on ollut Vukin perusasento. Tai noh, perusasentoon palaaminen. Vuki on tullut hyvin sivulle, ja jäänyt odottamaan paikalleen, mutta takaisin en ole voinut palata, vaan Vuki on väistänyt. Pitkään tätä työstettiin ilman tulosta. Kun olin tyttöystäväni kanssa käymässä Heidillä, tuli puheeksi että Vuki voisi jäädä sinne hetkeksi, sillä Heidi oli tulossa kylään puolentoista viikon kuluttua. Vuki siis jäi sinne, ja Heidin ja Vukin seikkailusta voit lukea lisää Heidin blogista. Mutta Heidi tykkäsi puuhailla Vukin kanssa, ja muutenkin belgieni kanssa auttaen esimerkiksi Vixiä tämän kapula-ongelman kanssa, ja rupesi työstämään Vukin sivulla oloa. He edistyivätkin siinä erinomaisesti ja Vuki pysyy paikallaan upeasti, ja antaa tulla takaisin sivulle. Eli tämä alamäki on saatu selätettyä!
Vukin kakku. Juustohampurilainen, puolikas nakki ja kanarouhetta.
Mutta nyt tuli listattua ne alamäet? Mitenkäs se toinen, eli ylämäet? Vuki on sopinut tähän laumaan ja talouteen oikein hyvin tuomalla vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Vixi on ollut todella rauhallinen ja tyyni kotona, mutta Vukin myötä on leikkiminen ja pirteys tullut jokapäiväiseksi rutiiniksi. Olen Vukin myötä saanut kehittyä koirien kouluttajana sillä hukkanen on hyvin erilainen kouluttaa, kuin Vixi. Hukkaa on myös todella mukava kouluttaa ja puuhailla yhdessä. Se kertoo niin selkeästi mielentilansa korvillaan ja ilmeillään. Yksinkertaisesti Vuki on tuonut paljon iloa tähän paikkaan.
Edellisestä postauksesta on jo kulunut hetki, tässä välillä on tapahtunut jo vaikka ja mitä. Mm Vixi sai TK1! Palaan näihin asioihin myöhemmin. Mutta nyt yritetään vähän uutta juttua!
Tokotreenit on sujunu upeasti, ja hieman tässä mietin, että voisinpa alkaa kirjottamaan paremmin meidän treeneistä!! Tiedän, että on monia pelkästään treeniblogeja, mutta minä kun vasta yritän tätä ahkerampaa kirjoittelua, niin tulkoot samaan syssyyn.
Tämän hetkinen treenikalenteri näyttää ohjattuja treenejä kaksi tai kolme kertaa viikossa. Tavoitteena on saada selostettua edes yksi treeneistä viikossa. Katsotaan kuinka käy!!
Torstain treenit vetää aivan ihan Helena Helminen. Hän on meidät leiponut tänne asti, ja hänen treeneihin haluamme jatkossa mennä niin kauan, kuin vain on mahdollista! Helena lähettää aina selostuksen treeneistä, ja sitä saankin oikein loistavan pohjan johon laittaa omat mietinnät ja selostukset miten meni!
Aloitetaanpas:
Torstai 26.5
Keli oli hyvin sateinen. Treenipaikkana oli Hyvinkään Lentokenttä. Paikalla oli vain minä ja tytöt, sekä tyttöystäväni Tiia ja hänen pieni pentu Sura.
Estehyppy: Avo- ja umpieste vierekkäin. Normaali kisamainen hyppy ensin avoesteen yli, siitä seuruuttamalla umpiesteen eteen ja normaali kisahyppy tästäkin.
- Otin Vukin ensimmäisenä ja laitoin Vixin paikkamakuuseen (josta se sitten karkasi kun liian iloisena kutsuin Vukia :) ). Mentiin Vukin kanssa esteelle ja otin pikku hukkasen sivulle. Olimme turhan kaukana esteestä, joten Vuki kiersi ensimmäisellä yrittämällä. Menimme siis lähemmäksi estettä, ja jo pikkukoira hyppäsi hienosti siitä yli. Pieni seuruupätkä meni ihan hyvin, hieman Vuki oli malttamaton. Toinen este menikin jo sitten ensi yrittämällä! Liikkeenä hyppy on hyvin kesken vielä, mutta hiljaa hyvä tulee. Olen todella tyytyväinen Vukin odottamiseen, se ei varasta tai hötkyile turhia, mutta tulee täysiä kun kutsutaan!
- Vixille tämä oli varsin helppo nakki, ja rimat jätettiinkin hyvin alas, olisiko ollut n 20cm korkea tai jotain... En hirveästi keksi mitä kirjoittaa tästä. Sujui hyvin, ei mitään ihmeellistä, ei...
Kierrä: Tötsän kiertoa oman tason mukaan.
- Vukille teen vielä ihan alkeita, seison itse ihan tötsän edessä ja Vuki menee edes takaisin oikealta kädeltä vasemmalle kädelle. Tyttö raukka on niin paljon opiskellut perusasentoa, että tarjoaa sitä jatkuvasti, eikä meinaa muuta yrittääkkään!
- Vixillä tämä on jo valmis liike, mutta teimme hieman vaikeutta siihen, laittamalla tötsä hyppyjen välille linjaan. Lähetin Vixiä hyppyjen välistä, mutta neiti tarjosi avoesteen yli ja siitä halusi kiertää. Menimme lähemmäksi ja yritimme uudelleen ja uudelleen. Lopulta Vixi meni tötsälle, kun olimme jo lähes hyppyjen linjalla. Harvemmin kisoissa hyppyeste olisi niin samalla linjalla tötsän kanssa, mutta harjoitellaan vielä lisää sen oikean tehtävän tekemistä!
Seuraaminen: Kontakti tärkeimpänä. Ohjaaja seuruutti koiraa kohti parinkymmenen metrin päässä olevaa namikuppia ja vapautti koiran kehumisen jälkeen kunnollisesta kontaktista.
- Vukille tämä oli varsin vaikea tehtävä, mutta helpotimme sitä siten, että emme ottaneet seuruuta, kuin vain viimeisellä toistolla muutaman askeleen. Otettiin pelkää perusasentoa josta vapautin Vukin kun otti ja piti hetken kontaktia. Namikupin sijaan käytin siis lelua.
- Vixillä ei ole koskaan ollut erityisen hyvä kontakti seuruun yhteydessä, mutta hieman se neiti sitä tajusi, että kontaktilla pääsee lelulle. Tämä kontakti on kyllä sellainen, mitä pitää parantaa ja paljon!
Tunnari: Oman kapulan etsiminen avustajan tavaroiden seasta.
- Voi vitsit tämä oli upea liike <3 Vuki teki niin upeasti tämän! Sain Helenalta uuden tunnarin ja siihen jonkin aikaa hajuani laitoin. Helena otti kapulan minulta paperin päälle ja vei ruohikkoon. Vuki sai katsoa kun se sinne vietiin. Vuki ampaisi suoraan ruohikkoon ja nenällään paikansi kapulan nopeasti! Nappasi sen suuhun ja ai että pikkukoira oli iloinen <3 Vaihtoi leluun hetken kuluttua, Vukin mielestä pikkuinen kapula oli aika ihana. Otimme toisenkin toiston ja Helena vei kapulan hieman vaikeampaan paikkaan, pieni hetsaus Vukille ja taas se ampaisi sinne! Hetken se joutui tunnaria etsimään, mutta upeasti teki töitä nenällään ja löysi sen.
- Vixille Helena laittoi maahan erilaisia kapuloita, puisia, muovisen, metallisen ja kumisen lelun. Vein tunnarin sinne niiden keskelle ja päästin Vixin sinne. Neiti rakastaa kapulaa, ja toi ensin sieltä isoimman ja painavimman puisen kapulan! Vixi merkkasi kyllä tunnarin, mutta ei tajunnut sitä ottaa. Uusi yritys, jälleen Vixi yritti ottaa puista kapulaa, mutta pyynnöstä luopui ja otti kuin ottikin oikean tunnarin sieltä! Uskon vahvasti, että jos siellä olisi ollut pelkästään tunnareita, ei Vixi olisi tuonut mitään ylimääräisiä. Mutta se kapula on niin ihana Vixistä.
Luoksetulo: Namikuppi hiukan väylän sivussa. Avustaja oli varmuuden vuoksi namikupin vieressä, ettei koira saa palkkaa varastamalla.
- Tämä oli Vukille hyvin hyvin vaikea. Yhteen suuntaan otimme kaksi toistoa ja lelu oli todella vinossa luoksetulolinjalta. Ensimmäisellä kerralla meni suoraan lelulle ja Helena saikin pitää lelua kunnolla poissa Vukilta. Toisella toistolla tulikin sitten luokse. Vaihdettiin suuntia ja tehtiin kaksi epäonnistunutta luoksaria, kunnes kolmas kerta toden sanoen pikkukoira tuli luokse asti ja pääsi lelulle.
Luopumisharjoituksissa on siis vielä paljon tehtävää!!
- Vixille tämä harjoitus oli helppo, ja juoksi hyvin nopeasti luokse ja sivulle. Toisella toistolla laitoin juoksulinjan menemään todella läheltä lelua, ja Vixi oikeastaan kaartoi toiseen suuntaan, ettei vain mene lähellekkään lelua. Ai vitsit miten hieno tyttö <3
Jatketaanpas hyvillä uutisilla; oltiin Vixin kanssa heti toisissa kisoissa nyt sunnuntaina! Meni oikein loistavasti Vixin osalta, omistaja voisi hieman rentoutua eikä kävellä kuin jännittynyt viulun kieli!!
Pari sanaa koepaiaksta. Olin tyytymätön HSKH:n nettisivujen ajo-ohjeeseen paikalle. Kaverin kanssa etsimme ja etsimme paikkaa, ylimääräistä aikaa meni joku 20min koska ei vain löydetty! Järvenpäästä lähdettiin jo klo 17, ja ilmottautumassa oltiin 18.13! Palautetta annoin ilmo pöydällä myös siitä, ettei ulos oltu laitettu yhtään mitään ohjetta että mistä voi mennä sisälle. En ole ikinä käynyt kyseisellä hallilla ennen, enkä todellakaan uskalla mennä ihan mistä tahansa ovesta sisälle, etten vain häiritse koetta! Onneksi oli kaveri mukana joka jäi ulos odottamaan Vixin kanssa kun menin kahvioon kysymään.... Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ehkä HSKH:lla on seuraavassa kokeessa ulkona ovessa lappu?
Yhteispisteet 174,5 ALO1 ja sijoituttiin 1/4 !!!!
Paikkalla makaaminen: 8
- Oltiin rivissä toisina ja edellisen koiran ohjaaja oikein huusi "maahan" käskyn... Vixi raukka luuli sitä itselleen. Hieman katseli ympärilleen mutta tällä kertaa ei nuuskutellut! Seuraaminen: 9
- Itse olin todella, todella, jännittynyt! Upeaa että Vixi teki näinkin upeasti. Yhdessä täyskäännöksessä kuvittelin että piti pysähtyä niin nyin jotain, mutta se ei tainnut vaikuttaa pisteisiin. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9
- Neiti ei noussut ihan suoraksi "sivu" käskyllä. Luoksetulo: 9,5
- Oikein kiva :) Noutoesineen pitäminen: 9,5
- Siis minä olen niin tajuttoman ylpeä tuosta kettu-eläimestä <3 Kauko-ohjaus: 8
- Tämä liike pelotti, mutta tiesin heti kun Vixi nousi istumaan, että kaikki on hyvin! Hieman harmitti ettei ensimmäisellä "sivu"lle käskyllä noussut, mutta pikkuvikoja verrattuna edelliseen kokeeseen!! Estehyppy: 9
- Tuomari kommentoi että neiti tökkäsi mua käteen ja liikkeen alussa nyki epävarmuuttaan. Kokonaisvaikutelma: 8
- Liikkuri oli ketun mielestä aivan ihana ja piti vaan päästä tutustumaan! Tässä siis parannettavaa seuraavaan kokeeseen, Pidä Vixi Paremmin Mukana!!!
Kentältä kun tultiin pois, olin hieman pettynyt. Odotukset oli korkealla kuin myös tietoisuus Vixin taidokkuudesta. Kentällä kun en voinut pisteitä seurata ja oma mielikuvitus veti ihan omaa showtaan. Kuvittelin pisteet pienemmiksi siis. Kun vihdoin pisteet julkaistiin näytölle, olin tottakai iloinen! Hyvinhän se oli mennyt, itsekritiikki oli ottanut yliotteen. Tarkennan vielä, että olin pettynyt itseeni, en ollenkaan Vixiin. Tuo koira ei petä vaan antaa anteeksi ja tekee koko sydämellään.
Noh, mun piti yrittää pitää tätä blogia. Mutta aina ei asiat mene kuin haluaisi. Paljon on tässä jo tapahtunut välissä, niinkin paljon ettei kaikkea voi kerralla kertoa. Paljon tulee asioita esille joita vain on tapahtunut ja kysyttäessä voin avata aiheita lisää.
Kävimme Vixin kanssa moikkaamassa Beaa helmikuussa 2015.
Tärkeimpiä asioita joita on tapahtunut, on Bea on vaihtanut kotia ja Vixin kaveriksi on tullut toinen belgialainen Vuki. Bean kanssa oli arjessa paljon hankaluuksia ja meidän kemiat ei vaan mitenkään kohdanneet. Tätä aihetta en halua sen enempää availla, mutta näin se vaan nyt on. Bea sai uuden ihanan omistajan Heidistä, ja ihanan laumakaverin suomenlapinkoira uros Rollesta. Bean, Rollen ja Heidin elämään voi mennä lähemmin tutustumaan heidän blogiinsa.
Vuki tuli Vixin kaveriksi kesällä 2015 ja Hukkaeläin on aikamoinen paketti. Lisää tietoa löydät Vukin omalta sivulta. Asumme nyt kolmisin Järvenpäässä mukavassa rivitalo asunnossa jossa on oma pieni piha.
Eiköhän siirrytä itse blogin "pitämiseen", eli aiheeseen!
Heidin ja Rollen olin käynyt hakemassa Orivedeltä perjantaina, ja koko päivä menikin siellä suunnalla kun kävin viemässä vanhan pakastimeni tädille, ja kävimme moikkaamassa Vixin ja Vukin kasvattajaa Mäntässä. Heidin kanssa ei ole hetkeäkään tylsää, eikä hiljaista. Hyvä että nukkumaan päästiin kun piti vaan puhua! Kun vihdoin pääsimme myöhään illalla (vai voisikos jo sanoa että yöllä?) turvallisesti Järvenpäähän, piti heti päästä kokeilemaan Heidin vetovyötä ja liinoja Vixille ja Vukille vetovaljaiden kanssa. Haaveena olisikin että jos vedosta tulisikin koirille jossain muodossa uusi laji! Ensimmäinen vetolenkki sujui hyvin. Olin aikaisemmin viikolla kaatunut kesken jäälle ja satuttanut selkäni ja käteni. Varovasti piti mennä, ja yllätyksekseni vetovyö ei painanut yhtään ikävästi selkään! En ole mikään juoksija, niin ihan kävellen mentiin. Vuki ihastui hommaan heti alkumetreillä ja oli kova veto päällä! Vixi oli alkuun hieman hämillään, "Miksei mamma komenna kun mä vedän? Miksi se kehuu mua?!", mutta alkoi se vetäminen sujua kettuseltakin.
Kyllä ne vetää!!
Lauantai meni pitkälti kun olin töissä päivän. Kotio kun pääsin niin valjaat koirille ja vyö mulle ja ulos! Jalat olivat todella kipeät edellisen illan lenkistä, mutta hyvin päästiin liikkumaan! Perille kun päästiin, oli ruoan aika! Heidi teki meille todella hyviä mustikka, vadelma ja valkosuklaa muffinsseja! Minä autoin sohvalta huudellen ohjeita, seuraa pitäen ja kelloa vahdaten. Työpanos oli sekin!
Ystävänpäivä alkoi upeasti. Facebookissa Järvenpääläinen nainen oli ilmoittanut, että käy joltain teurastamolta hakemassa luita koirille ja ottaa siitä pienen summan bensarahaa. No minä uuden tyhjän pakastimen omistajana nappasin heti tilaisuudesta kiinni!! Varmaan joku 50kg ellei enemmänkin sieltä saanut, ja bensaraha oli 5€!!!! Nyt mulla on pakkanen täys hyviä luita, läskiä Vixille ja ihmeellisiä nahan paljoa joista en vielä tiedä että mitä niillä teen.
Vixin kanssa olemme treenanneet tavoitteellisesti tokoa Nobodys Dog Sport seurassa ja pitkän työn tulos on vihdoin kantanut hedelmää. Kävimme ystävänpäivänä 14.2.2016 korkkaamassa kisauramme Riihimäellä. Pisteitä kertyi mukavat 161,5 eli ALO1 ja sijoituimme 4/9. Eli aivan loistava aloitus!!!
Tässä pisteet tarkemmin:
Paikallamakuu: 9
Seuraaminen: 8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9
Luoksetulo: 9,5
Noutoesineen pitäminen: 9,5
Kauko-ohjaus: 0
Estehyppy: 9
Kokonaisvaikutus: 9
Kisavideolta näkee oikein hyvin miten meni, ja oikein reilut ja hyvät pisteet!!
Pakko vielä kertoa, että ennen lauantaita Vixi ei osannut pitää kapulaa yli 2sekunttia ja usein nousi seisomaan. Heidin ja Rollen kanssa tehtiin lauantai iltana pientä keittiö tokoa ja muistuteltiin koirille vielä viime hetken käskyjä. Mun projektina oli tehdä kapulaa ja saatiinkin n 10 toistoa kapulan pitoon Vixin kanssa. Ja mahtava neitokainen ymmärsi mitä siltä pyydetään!! Ne kaksi hernettä kallon sisällä vihdoin kohtasivat! Tämän muutaman kerran jälkeen Vixi ymmärsi että sitä kapulaa pitää PITÄÄ suussa, eikä vain mälvätä ja sylkeä pois.
Kokeeseen menimme alunperin asenteella "Kapulasta tulee nolla, mutta ei se mitään! Se ei meitä estä osallistumasta!!!" ja mitä tapahtuikaan; 9,5 pistettä tuli siitä liikkeestä! Aivan mahtavaa! Lauantain tavoite oli saada kapula edes 5pisteen tasolle. Eli ylitimme tavoitteet korkeasti!
Illalla olikin jo sitten Heidin kotiin menon aika... Otimme Tiian ja Betty-kääpiöpinserin kyytiin ja auton nokka ensin kohti Orivettä. Matka taittui mukavasti puheensorinassa ja saimme paljon asioita juteltua. Tiia oli kyydissä mukana, koska oli viemässä Bettyä äidilleen, joka asuu Tampereen seudulla, ja nappaamassa sieltä samalla Luna-kääpiösnautserin mukaansa. Eli minä sain hyvää seuraa sekä meno, että tulomatkalle.
Kotiin kun päästiin, otti Vuki heti ensimmäisenä takapakkia pitkän kammonsa kanssa... Nimittäin liukkaat lattiat! Pentuna Vuki liukastui kun tuli alas sohvalta, ja on sen jälkeen pelännyt liukkaalla alustalla kävelemistä. Makuuhuoneessa on ollut jo pitkään muovimattoa lattialla, että jos vahinkoja sattuu, niin siellä käveleminen ei ole ollut ongelma ollenkaan. Olohuoneeseen toin liukastumisen jälkeen palat muovimattoa käytävälle, sohvan eteen iso karvamatto ja keittiöön pieni siro matto. Sillä mentiin pitkään ja Vuki alkoi unohtamaan lattiapelkoaan. Sain hoitoon kaverin labbis pennun, joka ei vielä ollut sisäsiisti, ja piti ottaa matot pois. Olin hieman huolissani Vukin suhtautumisesta lattiaan, mutta otin sen kokeiluna. Hukkanen otti asian hyvin ja käveli normaalisti pitkään. Leikkiä ei uskaltanut lattialla, mutta normaalisti kulki sohvalle ja alas ja ympäri ja ämpäri.
Ajattelin ja toivoin että "nyt se on selätetty se kammo!", mutta ei nähtävästi... Jätin olohuoneen ison maton laittamatta, palautun vain keittiön maton paikalleen.
Sitten se kävi. Myöhään illalla kun kotio päästiin, Vuki liukastu ja meni paniikkiin... Enää ei voi kävellä lattialla, ruoka jätetään syömättä jos sinne ei yletä, raakoja luita ei voi hakea... Uudestaan siis.
Olisin jo niin toivonut pääseväni eroon olohuoneen matosta, sillä se on kamala hoitaa. Aito lampaanvillamatto joka imee kaikki karvat, hiekat, kurat, hiukset... Aivan kaiken! Eikä se edes lähde imuroimalla, vaan karvat pitää käsin nyppiä. Eli uuden maton metsästykseen siis...
Voisin jo vaikka lopetella tätä tekstiä, jota tulikin nopeasti ja paljon. Kiva juttu! Yritän nyt vielä kerran saada tämän blogin pitämisen toimimaan, ja minua saa myös tökkiä siitä!! Jos ei meistä kuulu pitkään aikaan, laita ihmeessä viestiä tai kommentoi ja korjataan asia.
Ja maininta että blogin ulkoasu on tässä kohtaa hieman työn alla, samoin kuin koirien (ja minun...) omat sivut. Toivottavasti saadaan pian kuntoon.
Nyt olis tarkotus saada uus ulkoasu blogille, ja vihdoinkin jotain asiaa tänne! Ollut niin paljon kaikkea meneillään, paljon semmosta mitä en tänne halua kirjottaa. Parempi olla kirjottamatta, kuin raottaa asiaa, mutta kuitenkin olla hiljaa siitä.
Nyt asiat selviää niin voisin oikeasti yrittää saada tätä alotettua! Noita kahta kirjotusta ei voi laskea... Nyt yritystä!
Kuvien laatu tulee kyllä jäämään kännykkälaaduksi. Suurimmalti osin. Edelleenkään en kameraa osaa käyttää, se jää siis muiden harteille.
Sanoisinkos että blogi on hieman unohtunut, vai olenko vain laiska? Olisi heti pitänyt kirjottaa kun pikkupentu tuli kotiin. Paljon on tapahtunut kahdessa viikossa kun pieni kettulainen tuli kotiin 8.6. Nimenkin sai hakumatkalla. Vixi. Tulee englanninkielisestä sanasta "vixen", eli kettu.
Aika on vierähtänyt todella nopeasti. Olen ollut paljon töissä ja niinä harvoina vapaa-aikoina on yritetty saada mahdollisimman paljon opittua, yhdessä. Haaveena kun on päästä oikeasti harrastamaan tämän pikku kettulaisen kanssa, haluan yrittää parhaani jo pentu iästä asti vahvistaa ihmisen kanssa tekemisen halua, ja että se on oikeasti kivaa!!
Vixillä on aivan mahtava luonne. Omaa tahtoa löytyy vaikka muille jakaa, leluista taistellaan eikä päästetä irti vaikka toinen koira vetääkin pikku-belgiä pitkin lattiaa. Lisää vain vettä niin lattiat kiiltäisivät!! Hallilla ollaan käyty nyt kaksi kertaa. Harjoteltu ollaan vain perusasentoa, istumista ja katsekontaktia. Ensimmäisellä kerralla Vixi oli täynnä energiaa eikä aina meinannut jaksaa edes leikkiä kun piti tutkia koko paikkaa! Tokalla kerralla oli neiti jo ehtinyt leikkiä muiden koirien kanssa aika paljon ennen hallille menoa ja nukkuikin suurimman osan ajasta. Tällä kertaa sai odottaa häkissä jossa hetken huusi, mutta sitten väsymysy tulikin. Hyvä vain, hallihan on mahtava paikka nukkua!
Arki sujuu hyvin, Bea on ottanut pennun hyvin vastaan, leikittää eikä ole katellinen. Paitis yhdestä puruluusta. Se on ainoa josta Bea murisee jopa! Vixi saisi vaikka mennä samalta kipolta syömään, ei Bea välitä ollenkaan. Suurin osa tarpeistakin tulee ulos, Vixi osaa hyvin hakea huomiota kun se haluu pihalle. Yöt nukkuu ihan hyvin, n. 6-8h antaa nukkua rauhassa, sitten pitää hieman toimia kunnes voi taas hetkeksi nukahtaa.
Alkuun Vixi on nukkunut omassa aitauksessaan, niin että sänkyä vasten oleva sivu on avoinna. Nyt viimeisimmän yön Vixi nukkui meidän kanssa sängyllä! Hieman sai virittää että pääsee pikkukettu kiipeämään sänkyyn, mutta hienosti se sujuu! Ja miten ihana mini-lämpöpatteri se olikaan siinä vieressä! Toivottavasti Vixi oppii tykkäämään vieressä nukkumisesta, haluan tuollaisen lämpöpatterin! Bea kun on sellainen lattiakoira. Se saa tulla sängylle ja sohvalle, mutta ennätys sängyllä on 3h, jonka jälkeen enää vain maksimissaan tunti vieressä...
Mutta tästä nyt jatketaan arkea eteenpäin. Tarkoitus olisi mennä käymään kaupungissa, sitä kun on nyt vain vierailtu Hyvinkään omakotitalomaisemissa. Ollaan käyty jo vierailemassa työpaikalla, samalla kävelty erilaisilla alustoilla. Pikkuinen nukahtikin töissä myyntitiskille! Se oli hauska näky.
Toivottavasti seuraava teksti tulee hieman nopeammin, eikä lähes kolmen viikon viiveellä, ja fiksumpaa asiaa. Ja enemmän kuvia.
Joku eksyi tänne! Tervehdys internetin syövereiden seilailija. Löysit itsesi tälle upouudelle blogille jonka ensimmäistä juttua luet nyt. Toivottavasti saan jotain järkevää tekstiä vielä aikaan että kiinnostut ja jäät lueskelemaan.
Minä olen -92 syntynyt alkujaan Helsinkiläinen nuori nainen, joka sielultaan on kyllä maalainen. Heti alkujaan haluan kertoa että minulla on keskivaikea lukihäiriö joka varmasti vaikuttaa tekstiini todella paljon! Yritän aina lukea tekstini läpi ja välttää kirjoitusvirheet, mutta aina jotain pääsee läpi, eikä lauserakenne kauhena kaunista varmaankaan ole... Lähes koko elämäni olen ollut koirien kanssa tekemisissä. Tädilläni on yhdeksäs villakoira ja etenkin niiden kanssa olen viettänyt paljon aikaa. Vuonna 2000 perheelleni tuli villakoira, josta tosin jouduimme luopumaan veljeni allergian takia. Musta keskikokoinen villakoira Topi oli veljeni koira, itse olin vielä niin nuori ettei minulle annettu koirasta vastuuta tietenkään.
Tällä hetkellä asustelen Vantaan Korsossa koirani (kohta voinkin sanoa koirien!) ja poikaystäväni kanssa. Saa toki tulla moikkaamaan. Käymme paljon Järvenpäässä ja Hyvinkäällä tapaamassa kavereita ja käymässä metsissä. Suhteellisen vähän olemme kotosalla.
Vaalea leikkiä on minulle tuleva, toinen on kaveripentueesta joku.
Olen jo hieman pidempään miettinyt blogin perustamista, mutta minulla ei ole ollut oikeastaan mitään mistä kirjottaa. Tähän tylsään elämään on tulossa vihdoin muutos ja minulle on pian kotiutumassa toinen koira, pienenpieni belgianpaimenkoira tervueren pentu. Tämä blogi tulee varmastikkin kertomaan paljon kyseisestä pennusta ja kasvamisesta sen kanssa. Pikkuisen virallinen nimi on Ketunpolun Jeanne d'Arc. Kutsumanimeä vielä ei ole, sitä yritän pähkäillä koko ajan!
Pennulla ikää 5,5vk
Tottakai tarinoissa tulee pyörimään myös paljon hieman vanhempi koiranikin, suomenlapinkoira viralliselta nimeltään Puurattaren Syysloisto, Bea. Muita aiheita varmaan tulee olemaan kirjat joita luen ja mahdollisesti tarina jota kirjotan. Muita satunaisia aiheita voi hyvinkin tulla sillointällöin.
Toivottavasti sait jotain selkoa tästä hullusta ideasta ja tulet lueskelemaan vielä jatkossakin. Kysymyksiäkin saa toki esittää ja toiveita laittaa. Ymmärrettävää että alkuun ei juuri mitään tule, koska ette tunne meitä, mutta hiljaa hyvä tulee.
