13.2.2017

Galgo menee, galgo tulee...

Voi voi, kun olen niin hyvä tätä blogia pitämään! Tässä ajassa on käynyt jo niin paljon kaikkea! Tämä kirjoittaminen on aina välillä hankalaa ja tulee aikoja, kun ei vain tule tekstiä ulos. Yksikin teksti on tällä hetkellä tekeillä, sen olen aloittanut jo joulukuussa!
Cazurro on saanut jo oman kodin, pääsi sinne 6.1.2017. Jätkällä on mennyt siellä todella hyvin ja nykyään häntä kutsutaan Kassuksi. Uusi koti on Porissa, eli varsin kaukana.

Kassun uusi onnellinen perhe! <3


Hippu on kasvanut paljon. Se on aivan upea ja pieni reipas mudin alku. Pikkukoira ei pelkää mitään ääniä, alustoja, paikkoja tai mitään! Ruoan perään se on aivan hulluna.
Vixi on sama itsensä. Agilityä se on tehnyt melkein joka viikko, pari kertaa on jäänyt välistä. Muista lajeista meillä on ollu nyt pidempää taukoa. Vixin huono syöminen on melkein jo historiaa, eikä enää tarvitse neitiä yrittää lihottaa!

"Nam! Me saatiin vähän maitorahkaa!"


Mutta mikäs on nyt tämä uusin innostus taas kirjoittaa tänne?
No uusi kotihoidoggi tietenkin! Onhan tässä jo kuukausi ollut välissä.
Eli tänään 13.2 klo 13.25 laskeutui lento Helsinki-Vantaan lentokentälle. Mukana oli kolme uros galgoa, kaikki pitkään jo tarhalla odottaneita. Suoraan omaan kotiin pääsi vaalea valtava Gus-niminen poika ja kotihoitoon tuli Barrancas ja Trancas nimiset 6vuotiaat galgot. Gus oli näistä kolmesta kaikkein isoin, aivan valtava kaveri! Barrancas taas kaikkein pienin ja ujoin.
Tänne hoitoon tuli Trancas, oikein reipas ja komea ja iso herrasmies.

Trancas tarhalla


Tästä herrasta vielä enemmän.
Lentokentällä kuulin, että Trancasin kanssa oli taisteltu Espanjan päässä boxiin menemisestä. Suomen päässä tultiin reippaasti boxista ulos, mutta sen jälkeen osoitettiin kyllä sitä omaa tahtoa. Trancas ei olisi halunnut tulla peremmälle taukopaikkaan, vaan olisi hirveällä voimalla halunnut mennä ihmismassan keskelle. Onneksi ei herra kuitenkaan riuhtonut, vaan tasaisen voimakkaasti nojasi pois päin. Varusteiden lisäys, eli takki ja toiset valjaat, sujui ongelmitta. Oikealla voimalla lähdettiin kohti ulko-ovia porukassa. Hyvin pysyi kuitenkin hallinnassa, stressaavaahan koko tilanne on galgoliinille ollut. Autoon päästiin ilman ongelmia, mikä oli mukava ero edellisestä hoidogista! Koska herra on niin iso, eikä siis mahdu autossa takaboxiin, sai hän matkustaa takapenkillä. Kulkeminen sujui oikein hyvin eikä ollut mitään ongelmia.

Takapenkillä voi hyvin nukkua matkan ajan.


Matka kotiin, ei ollut aivan suora, vaan matkassa oli muutama mutka. Ensimmäisenä kävimme Järvenpään keskustassa Beef and Bones liikkeessä katsomassa herralle omaa uutta pantaa. Sopivaa ei löytynyt, eli etsintä jatkuu. Toinen kohde oli oma psykoterapiani johon Trancas pääsi mukaan. Hieman hassusti onnistuin aikatauluttamaan nämä, jos olisin ollut fiksu, terapia olisi ollut ennen lentokentälle menoa. Kolmas pysähdys oli vain pikainen punnitus Järvenpään Mustissa & Mirrissä josta päästiin vihdoin kotiin. Autoon oli jäänyt puruluu takapenkille ja Trancas mielellään söi sitä matkalla.
Ja vihdoin pääsen kehumaan tätä upeaa koiraa!! Trancas on huomattavasti reippaampi ja avoimempi, kuin Cazurro. Ulkona kävelee reippaasti, toki vetää jonkin verran, eikä arastele suomen säätä.
Sisälle kun päästiin, herra otti kämpän heti haltuun. Heti tutki reippaasti koko asunnon ja löysi puruluut lattialta. Myös omat tytöt otti uuden tulokkaan mukaan helposti ja vaivattomasti. Mitään ihmeellistä kanssakäymistä koirilla ei ole ollut keskenään, kaikki kunnioittavat toisiaan ja antavat tarvittavan tilan. Mutta jo tässä muutamassa tunnissa tuo herra on hurmannut minut. Se tulee hakemaan huomiota, on tarkkaavainen, reipas ja aktiivinen. Tottakai reissaaminen on väsyttänyt, mutta aktiivinen kuva siitä on tullut.

Mahtuu mahtuu...


Mutta kyllä herrasta huomaa, että tarhalla on vietetty pitkä aika. Jokainen uusi ääni aiheuttaa korvien höristelyn ja ihmettelyä. Mitään isoja henkisiä, tai fyysisiä, arpia ei vaikuta vielä olevan. Kohta on koirilla ruoka-aika, oman ruoka-aikani aikana Trancas yritti suurilla kauniilla silmillään pyytää kinkkukiusaustani! Ei yrittänyt kuitenkaan tunkea sitä niin suloista, harmaata, pitkää, nokkaansa lautaselleni!

"Tarviitko apua sun ruoan kanssa? Voisin auttaa!"
"Ai enkö saakkaan mitään?"



Aivan ihana poika, toivottavasti tämä upea kaveri saisi pian sen oman kodin, niin ansaitsee sen!!