Cazurron arki

Olisi mukavaa voida kertoa perus arjesta, miten lenkit sujuu ja sellaista kivaa. Valitettava tosiasia on, että Hipulla ja Cazurrolla on ollut ripulia ja itse olen flunssassa. Galgo on ollut täällä nyt puolitoista viikkoa ja tämä aika on mennyt todella laiskasti. Cazurron kanssa olen makoillut paljon sohvalla. Jätkä tykkää oleskella lähellä, etenkin jalkojeni takana. Usein se myös tönii ja tunkee lähemmäksi.

Ulkona Cazurro kävelee nätisti. Pupujen perään se haluaisi hirveästi mennä. Ensimmäinen kerta oli mielenkiintoinen. Cazurro nykäsi ja oli ihan menossa perään, mutta toki hihna otti nopeasti vastaan. Käännyttiin ympäri ja oli pienen galgon elämä vaikeaa, se olisi mielellään lähtenyt perään, eikä halunnut kääntyä, vaan käveli joko väärin päin tai poikittain.
Tämän ensimmäisen rusakko kohtaamisen jälkeen muiden pitkäkorvien kohtaaminen on mennyt vain helpommin. Tottakai herra galgo on kiinnostunut niistä, mutta ei halua samalla innolla perään. Taisi todeta, ettei hihna anna periksi.
Cazurro on nyt käynyt kolme kertaa lenkillä vieraan ihmisen kanssa. Ensimmäisellä kerralla jätkä ei halunnut lähteä ollenkaan ulos yksin, niin annoin Vixin siihen mukaan. Yhdessä oli mukavampi sitten mennäkkin!
Toiselle kerralle annoin heti Vixin matkaan ja ulkoiluttaja kertoikin lenkin menneen hyvin. Nyt kolmas kerta meni edelleen hyvin, ei mitään ihmeellistä.

Lauma ulkona.

Näin kipeenä ollan tehty ihan vain lyhyitä käppäily lenkkejä. Pentu on ollut koko ajan vapaana ja hienosti se pysyykin mukana. Hippu haluaisi hirveästi leikkiä ulkona Cazurron kanssa, mutta galgo vain kävelee eteenpäin tyynen rauhallisesti. Cazurro varoo pentua hyvin, ei tarkoituksella käy päälle makaamaan, nostelee jalkoja varoen kun pentu hiipii alle. Oikein hieno poika.

Kaikki hoitotoimenpiteet sujuu täysin ongelmitta. Kuten jo aijemmin olen postannut, saatiin sellaista suuta hoitavaa ainetta. Tämän laitto ei ole tuottanut ongelmia. Toistaiseksi olen vielä laittanut suihketta vanulapun avulla, mutta eiköhän pian suju jo suoraan suuhun aineen suihkuttaminen.
Kynnet saan leikata rauhassa ja nätisti ilman turhia jalkojen nykimisiä. Cazurrolla on toisessa etujalassa poistetun kannuksen tilalle kasvanut pienen pieni kynsi. Se on aivan tynkä eikä juuri kasvakkaan.
Lääkkeita on helppo antaa. Eihän tietenkään herra galgo siitä pidä, mutta ei pure leukojaan tiukasti yhteen ja nielee pillerit helposti. On nimittäin oppinut löytämään inupektit ruoan seasta!
Peseminen ja suihkuttelu on vaivatonta. Kylpyhuoneen perälle käveleminen on hidasta ja hieman jätkä yrittää vastustella. Kun sen sinne perille saa, ei ongelmia ole enää. Peseminen tai vain suihkuttelu on helppoa. Jalat saa kuivata eikä Cazurro vastustele, se jopa auttaa nostamalla jalkoja kun kättä vie kehoa pitkin kohti jalkaa. Samoin ulkoilun jälkeen jalkojen ja vatsan pyyhkiminen on vaivatonta.
Pukemisesta Cazurro ei hirveämmin pidä, yrittää kääntää päätään pois ja jopa saattaa ottaa muutamia askeleita pois. Kun asusteen saa pään läpi, ei ole enää ongelmia. Hieman on tasapainossa hakemista, kun jalkaa pitää pitkään ylhäällä ja pujottaa paidan reijästä, voi toki johtua vain lihaksiston puutteesta. Vaatteiden pukemisen lisäksi pannan pujottaminen päähän on ollut Cazurron mielestä ällöä. Valjaat menee helpommin, veikkaan johtuvan isommasta pääaukosta.

"Oonx mää kännis?!"

Autoilu oli aluksi hankalaa ja epämukavaa Cazurron mielestä. Ensimmäiseen autoiluun yritin laittaa jätkä takakonttiin autohäkkiin. Lyhyt matka menikin hyvin, mutta takana oli hieman tilaongelmia. Siirsin välietapilla Vixin takaboxiin ja Cazurron takapenkille. Päätin kokeilla tätä järjestely ja se toimikin paremmin kuin hyvin! Cazurro päätti painaa kunnolla puuta ja nukkua takapenkillä. Alkuun autoon meneminen on ollut hankalaa ja hidasta. Herraa ei ole siis yhtään huvittanut mennä sinne liikkuvaan metallihökötykseen. Tämäkin on pikkuhiljaa helpottunut kun on tullut vähän enempi ajelua.
Tänään tapahtuikin läpimurto. Käytiin tänään useamman kerran Beef and Bones:issa ja siihen sisältyi useampaan kertaan autoon ja ulos siirtoja. Tänään ihan vain kahden toiston jälkeen Cazurro meni itsekseen kokonaan autoon. Normaalisti olen saanut nostaa herran takapään autoon kyytiin.
Myös autosta poistuminen on ollut hidasta. Cazurro ei halua kääntyä ympäri takapenkillä, vaan se tarvitsee ottaa siitä ovesta ulos, minne jätkän naama osoittaa. Penkiltä alastuleminen on ollut hidasta ja vastentahtoista. Sekin tänään parani aivan huimasti! Jätkä menee sisään ripeämmin ja tulee myös ulos paljon helpommin ja nopeammin.

"ZzzzZzzz... Nukuttaa..."

Kaikki arjen rutiinit siis sujuvat jatkuvasti paremmin ja paremmin. Hiljaa se hyvä tulee.